Korroosiotiedot

Corrosion

Korroosion ymmärtäminen

Monet ympäristöt ja materiaalit voivat aiheuttaa korroosiota, mukaan lukien merisuolailma, palonestoaineet, savut, lannoitteet, säilöntäaineella käsitelty puu, jäänpoistosuolat, erilaiset metallit ja moni muu aine. Metalliliittimet, kiinnikkeet ja ankkurit voivat ruostua ja menettää kantokykynsä, kun ne asennetaan korrosoivaan ympäristöön tai jos ne asennetaan kosketuksiin syövyttävien materiaalien kanssa.

Korroosiota aiheuttavat ilmassa leviävät liuokset (meri-ilma, uimahallit, talvisin katujen suolauksen käsittelyaineet jne.), ja metalliosat voivat olla ympäristöissä, jotka ovat suoraan alttiina sateelle. Ne voidaan peittää katolla tai ne voidaan suojata julkisivun tuuletusalueen sisään.
Rakennusympäristössä esiintyvät monet muuttujat tekevät mahdottomaksi ennustaa tarkasti, alkaako korroosio tai milloin se saavuttaa kriittisen tason. Tämä suhteellinen epävarmuus tekee ratkaisevan tärkeäksi, että speksaajat ja käyttäjät ovat tietoisia mahdollisista riskeistä ja valitsevat käyttötarkoitukseen sopivan tuotteen. On myös järkevää suorittaa säännöllisiä huoltoja ja määräaikaistarkastuksia, erityisesti ulkokäytössä.

On normaalia, että ulkosovelluksissa esiintyy jonkin verran korroosiota. Jopa ruostumaton teräs voi korrosoitua. Jonkinlaisen korroosion esiintyminen, esim. sinkin valkoruoste ei tarkoita, että kantokyky on heikentynyt tai että vika olisi välitön. Jos korroosiota havaitaan ilmiselvästi ja merkittävässä määrin, esim. punaruostetta, pätevän insinöörin tai tarkastajan tulee tarkastaa kehysosat, kiinnikkeet ja liittimet. Vaurioituneiden osien vaihtaminen tai puhdistaminen voi olla asianmukaista. Terästen punaruostekorroosio etenee ja lisääntyy aiheuttaen suuria vahinkoja pitkälle edenneessä vaiheessa.

Pinnoitteiden valinnasta on tullut monimutkainen tehtävä monien erilaisten kemiallisten käsittelyformulaatioiden, kemikaalien retentiotasojen, kosteusolosuhteiden ja alueellisten formulaatiovaihtoehtojen vuoksi. Olemme yrittäneet tarjota täällä perustietoa aiheesta, mutta on tärkeää kouluttautua täysipainoisesti tutustumalla myös muiden julkaisemiin tietoihin, kirjallisuuteen ja arviointiraportteihin.

On tärkeää valita kiinnikkeen pinnoite niin, että se sopii liittimen pinnoitteen kanssa, jotta liitoksen suorituskyky ei heikkene.
Tämä asiakirja ei sisällä tulipaloa hidastava puutavaraa koskevia tietoja tai ohjeita.

Galvaaninen korroosio

Galvaanista korroosiota (tunnetaan myös nimellä bimetallikorroosio, erilaisten metallien korroosio tai kosketuskorroosio) voi esiintyä, kun erilaiset metallit (esim. galvanoitu pehmeä teräs ja ruostumaton teräs) joutuvat kosketuksiin syövyttävässä elektrolyytissä (esim. suolaa sisältävässä vedessä, hapossa jne.). Kun galvaaninen pari muodostuu, sen toisesta metallista tulee anodi ja se syöpyy nopeammin kuin yksinään, kun taas toisesta tulee katodi ja se syöpyy hitaammin kuin yksinään. Jotta galvaaninen korroosio tapahtuu, kolmen ehdon tulee toteutua:

1. Mukana on oltava sähkökemiallisesti erilaisia ​​metalleja,
2. Näiden metallien on oltava sähköisessä kosketuksessa,
3. Metallien tulee altistua elektrolyytille.

Materiaalin suhteellinen jaloisuus voidaan ennustaa mittaamalla sen korroosiopotentiaali. Tunnettu galvaaninen sarja, katso alla, luettelee tiettyjen materiaalien suhteellisen jalouden merivedessä.

Image

Suuri ANODI-alue (hiiliteräs), pieni KATODI-alue (ruostumattomasta teräksestä valmistettu kiinnike), joka ei vaikuta aggressiivisesti kiinnikkeeseen ja hiiliteräksen vaikutus on suhteellisen vähäinen.

Suuri KATODI-alue (ruostumaton teräs), pieni ANODI-alue (hiiliteräskiinnike), joka ei vaikuta aggressiivisesti ruostumattomaan teräkseen ja suhteellisesti lisääntynyt kiinnittimen vaikutus.
 
Hyvä tietää: Kun niukkaseosteiset teräkset kosteassa ilmakehässä joutuvat kosketuksiin jopa pienten hiiliteräshiukkasten kanssa, bimetallikorroosio voi aiheuttaa kiteytymisytimen ruostumattoman teräksen korroosiolle. Näin voi käydä esim. kun ruostumattomia kiinnikkeitä käsitellään ei-ruostumattomilla työkaluilla.

Image

Materiaalin suhteellinen jaloisuus voidaan ennustaa mittaamalla sen korroosiopotentiaali. Tunnettu galvaaninen sarja (katso alla) luettelee tiettyjen materiaalien suhteellisen jalouden merivedessä.

Pieni anodi/katodi-pinta-alasuhde on erittäin epätoivottava. Tässä tapauksessa galvaaninen virta keskittyy pienelle anodiselle alueelle. Liukenevan anodin paksuus häviää nopeasti näissä olosuhteissa.

Haitallisia pinta-alasuhteita esiintyy todennäköisesti liitoksissa olevilla kiinnikkeillä.

Hiiliteräskiinnikkeitä, joita käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistettujen liittimien kanssa, tulee välttää, koska ruostumattoman teräksen ja hiiliteräksen välinen pinta-ala on pieni ja kiinnikkeet altistuvat aggressiiviselle vaikutukselle, mikä lisää korroosiota. Sitä vastoin ruostumattomasta teräksestä valmistetulla liittimellä kiinnitetyn hiiliteräskiinnikkeen aggressiivinen vaikutus on paljon hitaampi.

Bimetallikorroosion estäminen on mahdollista sulkemalla elektrolyytti pois liitoksesta maalaamalla tai teippaamalla liitoksen päälle. Vaihtoehtoisesti nämä kaksi metallia tulisi eristää toisistaan ​​maalaamalla kumpikin kosketuspinta tai käyttämällä ei-metallista eristysmateriaalia, tyypillisesti nailonia, neopreenia tai teflonia, aluslevyjä, tyynyjä, tiivisteitä tai holkkeja käyttökohteen mukaan.

Alla olevassa taulukossa on yksityiskohtia yleisistä materiaaleista, joita voidaan tietyissä tapauksissa käyttää yhdessä, mutta se riippuu myös pinta-alasuhteesta, kuten aiemmin on käsitelty.

Joskus on vaikea antaa yleisiä lausuntoja tietyistä materiaaleista (esim. alumiini), koska tiettyjen aineosien esiintymisellä tietyssä seoksessa (esim. kupari) on suuri vaikutus korroosionkestävyyteen tiettyjen elektrolyytTie'n (esim. jäänpoistosuola) läsnäollessa. Lisäksi jälkikäsittelyllä (esim. eloksaatiolla) on suuri ero korroosionkestävyyteen. Varsinkin, kun niukkaseosteiset teräkset kosteassa ilmakehässä joutuvat kosketuksiin jopa pienten hiiliteräshiukkasten kanssa, bimetallikorroosio voi aiheuttaa kiteytymisytimen ruostumattoman teräksen korroosiolle. Näin voi käydä esim. kun ruostumattomia kiinnikkeitä käsitellään ei-ruostumattomilla työkaluilla.

Image

Ruostumatonta terästä uimahalleissa

Aiemmin on ollut jonkin verran epävarmuutta ruostumattomien teräslaatujen oikeasta valinnasta uimahallien kantaviin osiin. Standardin EN 1993-1-4 :A1 julkaisemisesta vuonna 2015 lähtien suunnittelijoilla on ollut selkeä ja helppo ohjeistus oikean materiaalin valitsemiseen viimeisimmän tekniikan perusteella.

Uimahallirakennusten ilmapiiri on yksi aggressiivisimmista, mitä tulee rakennussovellusten ympäristöihin. Klooripohjaiset desinfiointiaineet reagoivat uimareiden tuomien epäpuhtauksien kanssa tuottaen kloramiineja, jotka uima-altaan vedestä tulevan höyryn sisältämänä voivat tiivistyä ruostumattomien teräsosien päälle ja joita pidetään tärkeimpänä tekijänä ruostumattoman teräksen korroosiossa uima-altaissa.

EN 1993-1-4 sallii vain kolmen tyyppisten CRC V -terästen käytön kantavissa rakenteissa, esim. 1,4529. Näille teräksille ei vaadita tarkastusta, joten niitä voidaan käyttää alueilla, joita ei voida tarkastaa. Poikkeuksena ovat esteettömästi luokse päästävät rakennuksen osat, jotka tarkastetaan vähintään viikoittain. Mahdolliset teräslaadut tässä tapauksessa on annettu standardissa EN 1993-1-4.

Contact

Simpson Strong-Tie Ruotsi

Simpson Strong-Tie / Gbo Fastening Systems AB

Bruksvägen 2
59375 Gunnebo
Ruotsi